Sotungin etälukiolaisia alppimaisemissa Itävallassa

Seitsemän Sotungin etälukion opiskelijaa sekä kolme opettajaa olivat Erasmus+ matkalla keväisessä Itävallassa helmikuun lopussa. Matka Itävaltaan taittui aluksi lentäen Wieniin ja siitä junalla Graziin, joka on Itävallan toiseksi suurin kaupunki Steiermarkin osavaltiossa lähellä Slovenian rajaa. Yhteistyöoppilaitoksemme  HAK / HAS sijaitsee noin 10 000 asukkaan Voitsbergissa, jonne Grazista on vajaan tunnin junamatka.

Matkalla mukana olleista opiskelijoista osa opiskelee Sotungin etälukiossa tutkintotavoitteisesti ja osa kaksoistutkintolaisina ammatillisen tutkinnon ohessa. Etälukiossa opiskeleville Atelle ja Otsolle hakemuksen hyväksyminen Erasmus+ matkalle oli iloinen yllätys. Molemmille Itävalta oli täysin uusi matkakohde. Ennen matkaa kuitenkin mietitytti erityisesti se, sattuuko reissulle mukaan samanhenkistä matkaseuraa. Uusiin ihmisiin, “huipputyyppeihin” tutustuminen oli kuitenkin molempien mielestä koko reissussa parasta. Sekä hostellin huonekaverit että itävaltalaiset opiskelijat, joiden kanssa tehtiin ryhmätöitä ja vietettiin vapaa-aikaa esimerkiksi nähtävyyksiin tutustuen ja keilaten saavat etälukiolaisilta vuolaita kehuja.

Matkamme teemana oli YK :n kestävän kehityksen tavoitteet, joista tehtiin projekteja yhteistyöoppilaitoksen opiskelijoiden kanssa. Vastuulliseen ruoantuotantoon tutustuimme käytännössä esim. Schärdingerin meijerivierailulla, jossa pääsimme maistelemaan paikallisia juustoja. Iso osa matka-ajasta kului projektien työstämiseen ja esitysten hiomiseen. Mahdollisuus toteuttaa projekteja hyvin vapaasti samalla keskustellen paikallisten opiskelijoiden kanssa esimerkiksi koulukulttuurien eroista Suomen ja Itävallan välillä oli Aten ja Otson mielestä hyvin antoisaa. Vaikka Itävallan järjestelmä näyttäytyi hierarkkisena esimerkiksi siinä, miten opettajia puhuteltiin, niin toisaalta kuri oppitunneilla tuntui pojista löysemmältä kuin Suomessa.

Kielitaidon kehittäminen ja mahdollisuus päästä käyttämään englantia oli yksi keskeisimmistä syistä, miksi Atte ja Otso hakivat mukaan Erasmus+ matkalle. Molempia yllätti se, miten hyvin suomalaiset osaavat englantia. Englannin osaaminen ei Itävallassa ollut itsestäänselvyys, vaikka paikalliset nuoret osasivat sitä hyvin. Pojat eivät keksi yhtään hyvää syytä, miksi vastaaville matkoille ei kannattaisi hakea. Kielitaitoa ei ainakaan kannata heidän mukaansa epäillä. He olisivat mielellään viettäneet pidemmänkin aikaa matkakohteessa.