Koripallo koukuttaa, kun kentälle pääsee eri kokoonpanoissa
Milja Karila on harrastanut koripalloa jo pitkään.
”Liikettä, liikettä! Syöttäjään vain kiinni ja painetta syöttöön”, opettaja Sami Saarikoski ohjeistaa koriskentällä kirmaavia pelaajia. Käynnissä on koripallovalmennuksen tunti aamuyhdeksältä keskiviikkona.
Koripallo elämäntapana
Valmennuksessa pääsee pelaamaan pelaajalle itselleenkin vieraassa ja oudommassa porukassa. Tällainen vaihtuva kokoonpano on opiskelija Milja Karilan mukaan virkistävä ja hauska kokemus. Rakkaus lajiin on Miljalla kestänyt jo pitkään.
”On todella kivaa, että pääsee treenaamaan ekstraa täällä koululla. Pelaan yhdennettätoista kautta TikS-joukkuessa ja SM-sarjassa. Tässä koripallohommassa ovat sellaiset hyvät rutiinit, jotka kuuluvat elämään ja saapahan täältä kavereita ja muistoja.”
Koripallovalmennuksen tunnin rakenne on aktiiviselle koripalloilijalle mieleen ja aina toimiva. Karila kuvaa tyypillistä valmennustuntiaan.
”Ensin lämpätään joko yhdessä tai henkilökohtaisesti. Näiden jälkeen pelataan yksi vastaan yksi tai pareittain ja vielä rentoa peliä isolla joukolla tunnin päätteeksi. Valmennuksen etuna pääsen treenaamaan ja pelaamaan muidenkin kuin vain tutun joukkueen kanssa. Peli tuo vaihtelua normaaliin arkeen.”
Karila kehottaa harkitsemaan Sotungin lukiota varteenotettavana opiskelupaikkana urheilijalle ja valmennukseen haluavalle. Harjoituspaikkana on koulun liikuntatilat ja valmennus on monipuolista, eikä pelikavereiden merkitystä väheksytä.
”Ainakin koripallovalmennuksessa on hyviä ja ammattitaitoisia valmentajia. Mutta ennen kaikkea on kivoja pelikavereita”, Milja Karila tuumaa ja lähtee tekemään koreja.
Harjoitella voi tosissaan, vaikka on pilkettä silmässä
Opettaja Sami Saarikosken mukaan tammikuisena keskiviikkona koko opiskelijakööri ei ole kasassa, vaan tänään kentällä on vajaa miehitys.
”Meillä on 14 pelaajaa kentällä ja lisäksi pari opiskelijaa on vielä puntilla nostelemassa painoja.”
Kysymykseen, mitä kaikkea 75 minuutin valmennuksessa ehtii tehdä, valmentaja muotoilee vastauksensa seuraavasti.
”Peruskaava on sellainen, että aluksi 10–15 minuuttia on lämmittelyä ja aktivointia pallon kanssa. Sen jälkeen on yleensä jokin teema, esimerkiksi tällä kerralla on harjoiteltu leikkauspeliä. Teemaharjoittelua on noin 20–30 minuuttia ja loppuun jää vielä hyvin aikaa lyhyelle matsille. Tällä tavalla nämä tunnit yleensä sujuvat.”
Koripalloa pidetään herrasmieslajina, jossa pelaajat kunnioittavat vastustajaa ja itse peliä. Joskus pelaaminen kiinnostaisi enemmän kuin heittoliikkeiden tai kuljettamisen harjoittelu.
”Kyllähän sitä palautetta tulee omiin korviin, että pitäisi pelata enemmänkin. Toisaalta tässä aamuharjoittelussa on hyvä paikka kehittää omia vahvuuksia. Varsinkin pojat toivovat usein enemmän pelaamista ja vähemmän tätä kaikkea muuta. Yleensä täällä aamuharjoittelussa on jopa 15–30 opiskelijaa tai jotain siltä väliltä. Sitten kun kentällä on paljon porukkaa, olemme jakaneet, että ensin tytöt pelaavat tunnin ja sen jälkeen pojilla on oma vastaava vuoronsa. Nyt kun on pelaajia vähemmän, kaikki ovat salissa harjoittelemassa yhtäaikaisesti. Meitä on kaksi valmentajaa ohjaamassa ja opastamassa. Markus Vallila on mukana toisena valmentajana. Välillä ollaan kaikki yhdessä ja välillä taas peliryhmät voivat olla myös luokka-asteittain. Ryhmädynamiikka muuttuu siis erilaisissa kokoonpanoissa.”
Jatko-opiskelupaikkaa miettivää yhdeksäsluokkalaista Saarikoski rohkaisee tulemaan Sotunkiin ja valmennukseen mukaan.
”Jos on ajatuksena, että haluaa panostaa omaan lajiinsa, niin täällä Sotungin lukiossa on tähän hyvä mahdollisuus. Ei tämänhetkinen taso ole edes tärkein juttu, vaan merkittävintä on se, mitä on valmis tekemään oma kehittymisensä eteen. Täällä on taatusti hyvä meininki ja yhteishenki. Sanon aina, että harjoitella voi tosissaan, mutta ei tarvitse olla totinen, vaan saa olla pilkettä silmäkulmassa”, Saarikoski hehkuttaa.
