Lukioteatteri -ideasta esitykseksi?

Teoksen etsintävaihe

Esityksen elinkaari on noin vuoden mittainen. Kaikki käynnistyy jo tammi-helmikuussa, heti edellisen esityksen päätyttyä uuden teoksen etsinnällä ja päättyy joulukuun viimeisinä päivinä opiskelijoiden kirjallisen reflektion palauttamiseen. Tammi-helmikuussa minä alan suunnitella seuraavaa produktiota. Teoksen valintaan uppoaa helposti aikaa, koska tarkoituksena on laajentaa opiskelijoiden taide-ja teatterikäsitystä tekemällä hyvin erilaisia teoksia. Tämä vaatii tutustumista useampiin näytelmäteksteihin ennen sopivan löytymistä. Kun sopiva teos on löytynyt, rakennan sille aikataulun ja budjettisuunnitelman.

Kun oikea on löytynyt

Oikean teoksen löydyttyä alkaa dramatisointi ja lyhentäminen! Useimmat näytelmät kestävän kaksi tuntia ilman väliaikaa mutta Sotungin puurojuhlan luonteen takia meille esityksen sopiva kesto on noin 60 minuuttia. Lyhentämistä siis pitää tehdä aina!

Helmikuun loppuun mennessä täytyy tehdä salivaraukset, ja viimeistään maalis-huhtikuussa julkistetaan tulevan vuoden produktio opiskelijoille. Mikäli teoksen dramatisoiminen ja lyhentäminen on vielä kesken, jatkuu se ihan kesälomaan asti.

Visuaalinen ilme idulle jo Kesäkuussa

Lukuvuoden päätyttyä kun muut laukkaavat kesälaitumille, suuntaan minä usein hiljaiseen liikunta- ja juhlasaliin nauttimaan elämästä valotekniikan kanssa. Koulun sali on kovassa käytössä vuoden aikana, ja koska valotekniikka ei ole salissa valmiina, pitää se aina erikseen rakentaa sinne ennen valosuunnittelun aloittamista. Niinpä pimennän salin ja alan luonnostella kohtausten valosuunnittelua käsikirjoituksen kanssa seuraavan joulukuun esityksiä varten. Tähän työhön menee teoksesta riippuen 2-4 työpäivää ja valmiina on silloin luonnos valoista. Valoluonnostelma tarkentuu vasta joulukuussa, kun näyttelijöiden asemat (paikat missä he seisovat/toimivat) varmistuvat esityksen valmistumisen myötä. Kesäkuussa pitää siis olla jo hyvä käsitys siitä miltä esitys tulee näyttämään, jotta tehty työ ei ole turhaa!

Loppukesä lepäillään ja rentoudutaan. Saattaa kuitenkin käydä niin että laiturin nokassa varpaita uittaessa tulee järisyttävä ohjauksellinen/ visuaalinen idea esitykseen, ja silloin on rynnättävä kirjoittamaan se ylös! Teos ei siis jätä rauhaan kesälläkään. Mitä enemmän esityksessä on “haastavia elementtejä” sitä kummallisimmissa paikoissa aivot tarjoavat niihin ratkaisuja. Tiedostamaton prosessi on käynnissä taka-alalla koko ajan.

Teatterileirin kautta sisään toimintaan

Lukuvuoden ensimmäisillä viikoilla muistutetaan vanhoja lukioteatterilaisia ensimmäisestä tapaamisesta ja mainostetaan Lukioteatterin toimintaa uusille ykkösille! Yleensä vähintään muutama teatterilainen on jo ehtinyt kysyä “koska aloitetaan?” ryhmäviestin kautta. Kihelmöintiä on siis ilmassa. Kun sitten elokuun lopulla ensimmäinen tapaaminen koittaa, salin täyttää jälleennäkemisen riemu, pieni jännitys sekä ja uuteen tarttumisen into.

Ensimmäisillä tapaamisilla tutustutaan uuteen ryhmään erilaisten pelien ja leikkien kautta, ryhmäydytään ja tutkitaan kevyesti tulevan esityksen teemoja ja aiheita. Varsinainen virallinen toiminta alkaa kuitenkin taksvärkkipäivän aikana pidettävästä teatterileiristä. Teatterileirillä syvennytään aiheeseen työpajojen kautta, luetaan yleensä käsikirjoitus ja katsotaan muuta materiaalia esitykseen liittyen. Lisäksi tutustutaan teoksen kirjoittajaan tai tarkastellaan teosta sen historiallisessa viitekehyksessä, sekä käydään paljon keskusteluja. Lopuksi jaetaan koko syksyn aikataulu ja tarkistetaan yhdessä tärkeät päivämäärät.

Usein teatterileirillä jakaudutaan myös jo tuotannollisiin työryhmiin; puvustukseen, lavastukseen ja rekvisiitan valmistukseen, ääni ja valosuunnitteluun, maskeeraukseen sekä markkinointiin ja viestintään. Kaikille opiskelijoille tulee lavatyöskentelyn lisäksi jokin tuotannollinen työryhmä, jonka parissa he työskentelevät teoksen aikana. Tämä avaa heille myös työelämälähtöisen näkökulman teatteriesityksen valmistusprosessiin ja sen moniin eri vaiheisiin.

Kohti roolien jakoa

Syyskuun aikana lukioteatterin harjoitukset ovat avoimia myös uusille kokeilijoille. Eli teatterista kiinnostuneet saavat tulla mukaan katsomaan harjoituksia sekä osallistumaan niihin. Omien kokeilujen jälkeen, mikäli homma ei tunnukaan omalta, tai aikataulu ei anna myöden, voi vielä jäädä pois. Näissä harjoituksissa tehdään teatterin vuorovaikutus-, kontakti-, läsnäolo- ja reaktio-harjoituksia, vahvistetaan omaa rohkeutta ja mielikuvien käyttöä, sekä tutustutaan esityksen roolihenkilöihin tekemällä erilaisia kokeiluja tekstin kanssa. Syyskuun lopussa produktioon osallistuvat esittävät kolme roolitoivettaan mieleisessään järjestyksessä. Näistä toiveista valitsen ohjaajana esityksen kannalta parhaimman roolijaon. Usein käytän apunani post-it -lappuja ja rakentelen niiden avulla erilaisia roolituksia, mutta pyrin kuitenkin toteuttamaan jokaiselta opiskelijalta edes yhden roolitoiveen!

Kohtauksia ja repliikkejä

Kun roolit on jaettu, luetaan käsikirjoitus uudestaan rooleissa. Tämän jälkeen alkaa varsinainen “lattiatyöskentely” eli kohtausharjoittelu, roolien rakentaminen ja repliikien itsenäinen opiskelu. Roolityöskentely pääsee alkamaan kunnolla vasta kun repliikit on hallussa, koska opiskelija ei voi samaan aikaan olla kontaktissa sekä käsikirjoitukseensa että vastanäyttelijäänsä! Samaan aikaan käynnistyvät myös työryhmät. Osa opiskelijoista harjoittelee kohtausta ja osa työskentelee työryhmissä. Rakennetaan lavasteita ja rekvisiittaa, tehdään näkyvyyttä somekanaviin tai suunnitellaan puvustuksia.

Syyslomalla rentoudutaan… ja opiskellaan repliikkejä eri tavoin; lukemalla, kirjoittamalla ylös tai nauhoittamalla niitä kuunneltavaksi. Tai sitten vain rentoudutaan ja ollaan paniikissa kun harjoitukset jälleen alkavat!

Kuka roolihenkilö on ja miten hän toimii?

Kun vuorosanat on opittu, alkaa varsinainen työ. Roolihenkilöillä on kohtauksessa aina jotain toimintaa, he pyrkivät kohti jotakin tavoitetta ja päämäärää, eivätkä vain seiso näyttämöllä puhuen repliikkejään. Roolihenkilön päämäärä on aina suhteessa toiseen henkilöön ja sen tutkiminen ja etsiminen vaatii vuorovaikutusta. Siksi tämän toiminnan etsiminen voi alkaa vasta kun vuorosanat ovat hallussa. Sanon usein että “Repliikit on vain kirsikka kakun päällä, kakku pitää tehdä ensin!” tarkoittaen tällä sitä, että rooli ei ole läheskään valmis silloin kun repliikit ovat hallussa. Siitä alkaa vasta itse työ sen suhteen, mitä henkilö tekee, miksi hän sen tekee, miten hän sen tekee ja mikä siis on hänen suhteensa ja päämääränsä kaikkiin muihin hahmoihin? Tämän lisäksi tutkimisen kohteena on myös se mitä roolihenkilö EI tee ja mitä hänen tekemättä jättämisensä meille kertoo? Eli pääsemme siis tutkimaan ihmistä!

Intensiivisen harjoittelun vaihe

Marraskuussa meillä on yleensä yksi lauantai-workshop -päivä, jossa rakentamame/maalaamme lavasteita, käymme koko teoksen läpi kohtaus kohtaukselta tai keskitymme harjoittelemaan intensiivisemmin juuri sitä, mitä kulloinenkin teos vaatii. Tällöin on myös ensimmäisen kerran mahdollisuus tutustua miltä valosuunnitelma näyttää näyttämöllä. Marraskuun loppupuolella läpimenoharjoitusten (kokonäytelmä siis käydään läpi kohtaus kohtaukselta pukuineen, tarpeistoineen ja näyttämökuvien siirtoineen) määrä lisääntyy ja äänten ajamista kohtauksiin harjoitellaan. Mikäli epätoivoa ja uskonpuutetta esiintyy, esiintyy se yleensä marraskuussa. Tällöin osa opiskelijoista saattaa muistuttaa keitettyä spagettia ja innostaminen vaatii ohjaajalta hieman suurempaa energisyyttä ja sparraamista!

Kun joulukuu ja ensi-ilta alkaa lähestyä, terävöityy toiminta. Kaikilla alkaa olla jo orastava jännitys kehossa ja pienoinen paniikki saattaa nostaa päätään. Tähän auttaa usein “Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”-henki joka porukkaan on syntynyt. Aina löytyy joku joka on uskossaan vahva!

Viimeisen viikonlopun leiri

Viimeinen viikonloppu on meidän tärkein harjoitus rupeamamme. Olemme koululla käytännössä torstai-illasta sunnuntai-iltaan, kotona käydään lähinnä vain nukkumassa. Torstaina asennetaan näyttämölle tanssimatto ja rakennetaan lavastus näyttelijöiden voimin. Tämän jälkeen saliin tuodaan ja rakennetaan valokalusto ja äänitekniikka. Näyttelijät pääsevät torstaina aikaisin kotiin, ja alkaa teknikoiden koulutus. Ääni- ja valoteknikoiden kanssa käydään läpi näytelmän käsikirjoitus kohtaus kohtaukselta. Joka kohtauksessa voi olla useampia ääni-ja valotilanteita joten niitä pitää saada harjoitella rauhassa. Yhteinen rytmi sekä tarkat iskut valojen ja biisien vaihdoille, löytyy keskittymisen ja maltin kautta. Oikean ajoituksen harjoittelu jatkuu ensi-iltaan asti.

Perjantaina roudataan kaikki loput lavasteet, rekvisiitat ja vaatteet saliin, tyhjennetään takatilat ja asetellaan jokaiselle oma “lokero” johon he saavat laittaa roolihenkilönsä tarpeiston. Viime hetken korjauksia vaatteisiin ja tarpeistoihin tehdään edelleen. Tässä vaiheessa vähintään yhdeltä roolihenkilöltä puuttuvat vielä kengät ja käsiohjelmatkin ovat usein vielä tulostamatta! Kun kaikki palaset on saatu paikoilleen, suoritetaan vielä tekninen läpimeno, jossa kesäkuussa suunnitellut ja ohjelmoidut valot saadaan lopullisesti kohdilleen.

Täydellistä yhteispeliä

Perjantain ja lauantain läpimenoharjoituksissa tarkastetaan kohtausvaihtojen tilanne; miten lavasteet vaihtavat paikkaa näyttämöllä ja kuka ne ehtii vaihtamaan. Ehtivätkö näyttelijät omiin kohtauksiinsa vaatevaihtojen jälkeen? Mikäli huomataan että kohtaus ei pääse alkamaan oikeassa rytmissä, mietimme miten saamme vaihtoa nopeutettua. Joskus kyse on muutamista sekunneista jotka saavutetaan sillä, että poistuttuaan kohtauksesta verhoihin alkaa näyttelijä jo riisua vaatteitaan, samalla kun “hiipii” pikavauhtia (juokseminen heiluttaa verhoja) näyttämöverhojen takaa toiselle puolelle! Siellä häntä odottaa kaveri, mekko/takki valmiina hypättäväksi sisään ja toinen kaveri vielä tuuppaa hatun päähän juuri sekunti ennen kuin hän astuu näyttämölle takaisin -toisena roolihenkilönä ja täysin rauhallisena! Joskus, erityisesti viimeisimmässä “Sotungin Seitsemän ja kadonneen yleissivistyksen metsästys”-näytelmässä piti turvautua roolivaatteiden kerrospukeutumiseen roolivaihtojen nopeuttamiseksi. Näyttelijät olivat siis todellisia maatuska-nukkeja; ensimmäisen kerroksen alta löytyi toinen ja välillä kolmaskin :)

Alumnien arvokas tuki

Sunnuntaina on aina kenraaliharjoitukset. Ensimmäinen kenraali on 12.00 maissa ja siinä tarkastetaan ja korjataan rytmiä sekä äänen kuuluvuutta ja puheen suuntaa. Kello 15.00 saapuvat alumnit ja on alumnikenraalin aika! Sitä odotetaan ja jännitetään lähes yhtä paljon kuin ensi-iltaa. Entisten Sotungin lukioteatterilaisten aidot reaktiot ja kannustava ja rakentava palaute luo siteen, joka ei katkea vaikka lukio-ura joskus päättyykin. Tämän kohtaaminen on tärkeä sekä opiskelijoille että alumneille, ja sen jälkeen ollaan valmiita esityksiin!

Ensi-ilta aloittaa esittämisen harjoittelun

Ensi-ilta on tärkeä hetki. Silloin paljastetaan teatterin parissa tehty ahkera työ ystäville, sukulaisille, perheelle, uusille tutuille sekä tuntemattomille katsojille. Koko työryhmä ohjaajaa myöten jännittää katsojien reaktioita ja toivoo teidän pitävän esityksestä. Ensi-ilta on maaginen hetki, silloin esiintyjät ovat energisimmillään ja paljaimmillaan, kaikki aistit auki ja kaikki tunteet virtaavina.

Ensi-ilta aloittaa teatteriopiskelussa esitys-vaiheen. Tähän asti on harjoiteltu, jotta saadaan jotain yhdessä valmiiksi. Nyt aletaan toistamaan esitystä ja pitämään sitä elävänä näytöksestä toiseen. Toistaminen on oma tärkeä vaiheensa teatteri opiskelussa. Toistamiselka esitys tiivistyy, tarkentuu, hengittää sekä löytää “omat nahkansa” niin, että kun Puurojuhla koittaa, se on kypsimmillään!

Esityksen hautajaiset – jäähyväisten aika

Puurojuhlan jälkeen edessä on vielä tekninen näyttämön ja lavasteiden purku sekä esityksen “hautajaiset”. Esitys puretaan, pakataan laatikoihin ja kaappeihin, pestävät vaatteet pesuun meneviin ja lainatut omiin kasseihinsa. Lopulta kiivetään “Kiskalle” pitämään esityksen “hautajaiset” ja tehdään roolien purku. Tämä on erityisen tunteellinen hetki ensikertalaisille, jotka tulivat mukaan “vähän vahingossa” ja löysivät matkan aikana itselleen merkityksellisen ryhmän sekä tietenkin viimeistä kertaa mukana oleville valmistuville opiskelijoille.Kaikkien puheissa kuuluu kiitollisuus, haikeus ja tyytyväisyys kaikesta koetusta. Herkkujen lomassa ihmetellään sitä matkaa mikä yhdessä on kuljettu ja kaikkea sitä mitä on opittu. Iso määrä erilaisia tunteita astuu sydämeen ja täyttää aukon, jonka esityksen valmistaminen itselleen oli luonut. Takaraivossa alkaa myös hiljakseen heräillä jo orastava ajatus: mitähän ensi vuonna tehdään?