Lukioteatteri kaipaa uusia tekijöitä riveihinsä
Sotungin lukioteatteri valmistaa vuosittain näytelmän joulun alla pidettävään puurojuhlaan. Tapaamme kolme teatterintekijää ja rohkaisevat esiintymishaluisia tulemaan mukaan teatterin toimintaan.
Sotungin lukioteatteri esitti William Shakespearen Juhannusyön unen kolmessa vartissa puurojuhlassa syyslukukauden päätteeksi. Lukioteatterissa opiskelija pääsee mukaan teatteriesityksen kaikkiin vaiheisiin näyttelemisestä maskeeraukseen ja puvustukseen, ja lavastuksesta ääni- ja valosuunnitteluun. Kolme aktiivista teatterilaista Anna Jenu, Tomi Kaukosuo ja Juho Markkanen olivat mukana näytelmän tuotannossa. Nyt he innostavat uusia opiskelijoita lähtemään avoimin mielin mukaan teatteritoimintaan.
Juho Markkanen kiinnostui teatterista heti lukio-opintojen alkaessa. Siitä idea lähti.
”Halusin päästä teatterin toteuttamiseen mukaan, koska se kiinnosti jo ennen lukioon tuloa. Lukion ensimmäisessä periodissa kävin Tea01-kurssin ja sieltä päädyin suoraan lukioteatteriin, joka alkoi heti syksyllä. En kadu päätöstä sekuntiakaan. Teatterissa tutustutaan ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja ilmaisuun. Valmis näytelmä joulukuun lopulla on vain pintaraapaisu teatteria. Erilaisilla harjoituksilla ja leikeillä tutustumme kevyellä kynnyksellä toisiin ihmisiin vaikuttamiseen. Teatterissa pääsee tutustumaan kevyeen esilläoloon, ilmaisuun ja viestintään. Tutkimalla sitä, mitä haluamme sanoa, saa aikaiseksi hienoja löydöksiä itsestä.”
Anna Jenu kuvaa omaa teatteritaivaltaan.
”Lähdin, kun kaverini pyysi mukaan teatterin kokeilukerralle. Lopulta päädyin teatteriin enkä voisi olla siitä iloisempi. Olen päässyt tutustumaan ihmisiin, joihin en muuten olisi tutustunut. Nykyään he ovat kuin perhettä minulle. Kurssilla pääsee tekemään paljon erilaisia asioita lavan ulkopuolella: lavasteiden tekoa ja suunnittelua, maskeerausta, puvustusta, kuiskaajana toimimista, markkinointia ja paljon muutakin.”
Teatterin tekijäksi voi päätyä myös pelkästä kokeilun halusta. Näin kävi Tomi Kaukosuolle.
”Tulin teatteriin hetken mielijohteesta. Halusin kokeilla jotain aivan uutta. Se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Antoisinta on ollut nähdä, miten ryhmä toimii yhdessä ja saa aikaan mielettömiä asioita. Vaativinta on aikataulu, sillä usein jollakin osa-alueella tulee joka vuosi kiire. Oikealla asenteella kuitenkin kaikesta selviää. Aina on selvitty!”
Työskentely teatterissa on mitä suurimmassa määrin yhdessä tekemistä ja yhteen hiileen puhaltamista. Aivan kevyesti hengailemalla kurssisuoritus ei kuitenkaan tule, sillä näytelmän tuotannossa saa itselleen vastuutehtäviä ja aikatauluissa pitää pysyä.
”Tutustuminen uusiin ihmisiin on mielenkiintoista, kun se tapahtuu teatteriharjoituksissa. Toisesta ja itsestään löytää uusia piirteitä. Kun tekee teatterin tuotannossa vastuutehtäviä, saa yllättävän vapaasti toteuttaa itseään ja tuoda rohkeasti visioitaan esille. Vaativinta on kuitenkin kaikessa ihanuudessaan rooleihin eläytyminen. Kenelläkään lukioteatterissa ei oikeastaan ole kokemusta näyttelemisestä, joten sellaiseen maailmaan astuminen on joskus hankalaa, mutta siinä onnistuessa tunne on mahtava”, Markkanen valistaa.
Luova ala tuottaa hyvinvointia sekä katsojille että tekijöilleen. Voisiko teatterista tai vastaavanlaisesta luovan alan työstä olla jopa ammatiksi? Kaukosuo näkee alalla mahdollisuuksia.
”Tulevaisuudessa voisin hyvin työskennellä tai vähintään harrastaa esittävän taiteen parissa, sillä lukioteatteri on näyttänyt minulle, mitä taide voi parhaimmillaan olla ja miten esittävää taidetta rakennetaan. Tällä hetkellä mietin muusikon uraa yhtenä uravaihtoehtona.”
”Olen hyvin kiinnostunut esiintymisestä ja haluaisin tulla siinä paremmaksi. Itseäni myös kiinnostaa kulttuurillinen ala, eli esiintyminen työksi ei ole mahdottomuus. Itseäni kiinnostaa teatterissa etenkin rekvisiitta ja lavastus ja toivonkin, että se jää elämään omaan elämääni jollakin tavalla. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaa niin moni asia, että ei vielä ole selvää mitä sitä tekisi lukion jälkeen”, Juho Markkanen toteaa.
”Uskon ja toivon, että tulevaisuudessa olisin jollain tavalla mukana teatteritoiminnassa. Parhaat muistot ovat syntyneet ihan yhdessä olemisesta: esitysten välissä olemme vain jutelleet ja nauraneet yhdessä. Ne ovat olleet ihan parhaita hetkiä”, sanoo Anna Jenu.
Nyt lukioteatteriin halutaan ensi lukuvuodeksi uusia tekijöitä, sillä nykyiset konkarit jättävät tilaa uusille näyttelijöille. Näytökset tulevat ja menevät, mutta teatterin parissa syntynyt ystävyys kestää pidempään.
Anna Jenu:
”Kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan lukioteatteriin! Siellä tapaa ihanimpia ihmisiä ja pääsee tutustumaan itseensä aivan uudella tavalla.”
Tomi Kaukosuo:
”Ehdottomasti paras muisto on näytelmän ”Kesäyön uni” viimeinen näytöksemme. Lavalla olin kuin uudestisyntynyt ja nautin jokaisesta hetkestä, sillä se oli viimeinen esitykseni lukioteatterissa. Lähtekää mukaan! Missään muualla ei pääse harjoittelemaan ja kehittymään yhtä matalalla kynnyksellä ja turvallisessa ryhmässä kuin lukioteatterissa. Täällä opituista taidoista on hyötyä koko loppuelämän ajan, vaikkei sitä itse uskoisikaan. Kaverit ja muistot ovat elinikäisiä!”
Juho Markkanen:
”Lukioteatterin vuoden 2024 teoksen Sotungin seitsemän ja kadonneen yleissivistyksen metsästyksen kenraalinäytös on jäänyt itselleni hyvin mieleen, koska siinä tapahtui yllättäviä käänteitä lavalla, jotka pistivät näyttelijät improvisoimaan. Myös vuoden 2025 teoksen Juhannusyön unen viimeinen näytös jäi mieleen. Lavasteiden rakentaminen kuvaamataidon luokassa ja kohtausharjoitukset yhdessä ovat jättäneet mieleen hienoja muistoja. Teatteri on rohkeuden kehto ja sieltä saa huomaamatta elämään taitoja, jotka auttavat elämässä eteenpäin. Teatteriin kannattaa tulla, koska ei kokeilemisesta mitään menetä.”
Teatteria ja ilmaisua pääsee opiskelemaan Sotungissa useammallakin eri opintojaksolla. Kysy lisää opoilta tai teatteriopettaja Hanna Lekanderilta.
